keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010

elämää jälkeen maratonin?



Kauniit kiitokset
kaikille edellisessä postauksessa minua onnitelleille! Olen edelleen kyllä 
ihan fiiliksissä tuosta  maratonista, samoin mun reidet ;D

Tosin nyt alkaa jumitus helpottaa, eilen uskaltauduin jo pienelle juoksulenkillekin...
Maratonista ei siis jäänyt mitään traumoja, ja kummasti jo huvittaa juosta, ihme kyllä :)
Mieheni hieman varoitteli, että ainakin hänelle tulee usein maratonin jälkeen sellainen
mitäs nyt -fiilis - ja tismalleen sellainen olo mullakin on. Sellainen hieman tyhjä tunne.
Puoli vuotta sitä mietti ja jännitti tuota koitosta, stressasi ja suunnitteli... ei siis liene
mikään ihmekään tämä olotila. Tosin samalla olo on tosi hyvä, onnellinen ja olenhan
mä nyt  tosi ylpeäkin  saavutuksestani - ei sitä ihan jokainen maratonia juokse :)
Tosin, aika moni sen kyllä juokseekin... ikään ja kokoon katsomatta. Ja aika moni juoksee
monta kertaa... kymmeniä kertoja. Mutta henkilökohtaisella tasolla tuo oli mulle
kova juttu. Ja mun suht mitättömillä juoksumäärillä myös - sitä jopa miehenikin
ihmetteli, kuinka selvisin maaliin...

Moni kyseli  vinkkejä  miten innostua juoksemisesta tai miten reenata maratonkuntoon.
Voisin siitä seuraavan postauksen tehdä. Tosin mähän en mikään asiantuntija ole.
Malliesimerkki tosin siitä, miten juoksemisesta voi alkaa pitää - niinkin paljon,
että on valmis jopa toistamiseen juoksemaan 42 km :)) Ensi keväälle on nyt nimittäin
maratonristeily Tukholmaan varattu
ja maratonille ilmottauduttu!

Enkä malttaisi odottaa vuotta. Sekosin :D


Tässä vielä muutama kuva eilispäivän asusta... kuten huomaatte, olen tosiaankin
jämähtänyt tähän mustat leggarit, musta neule, joku mekko osastoon... :)
Oheiseen raidalliseen olkaimettomaan mekkoon olen nyt täysin ihastunut,
ostin samanlaisen myös valkoisena...


Päätin myös hylätä hetkeksi lempparilaukkuni, mustan Longchampin olanylimallisen veskan.
Kieltämättä hieman kesäisempiä nämä vaaleammat versiot. Tämä on ostettu
vuosikausia sitten Espanjasta - on näköjään hyvin ajaton malli...


Dagens: mekko Ruffles M (Stockan OneWaysta), neule Vero Moda, leggarit Vila, nahkatakki Vila.

Viimeisen kuvan lätkäisin tuohon muistutukseksi muillekin kuntoilijoille...
Muistakaahan venytellä! Itseltäni se meinaa aina unohtua... ja nyt viime
päivinä ei ole voinut moista ajatellakaan, niin jumissa reiteni ovat olleet :))

Ainiin, muistakaahan osallistua  arvontaan  tuossa alempana...
Aikaa vielä huominen!


Edit. Muistaessani lausun kauniit kiitokset myös Sannalle, jolta sain tämän ihanan tunnustuksen - kiitos Nämä aina ilahduttavat yhtä paljon!

14 kommenttia:

  1. Hieno vaatekokonaisuus! On muuten ihan totta, että tavoitematkan jälkeen on hetken aikaa vähän ihmeissään, että mitäs sitä sitten alkas yrittämään. Sitä tarvitsee uuden tavoitteen, että alkaa taas innostus löytymään :)

    Mukavaa päivää!

    Maria

    VastaaPoista
  2. Mun mies juoksi viime kesänä maratonin ja pääsi maaliin. Aikain oli hyvä. Mutta sanoi, ettei juokse enää koskaan maratonmatkaa :D ;D
    Että näinkin voi tapahtua ... hih!

    VastaaPoista
  3. Ihana tuo mekko! Paljonko se maksoi?

    VastaaPoista
  4. Maria - samaa mietin... seuraavaksi triathlon? ;D No ehkä ei sentään...!

    Niina - :) mulle kävi siis hieman toisinpäin. Huono aika, mitä haluan lähteä ensi vuonna parantamaan. Ja kun on kerran selvinnyt maaliin niin siitäkään ei enää tarvitse ottaa paineita...

    Sanna - maksoi 29,90 €. Ja itseasiassa hei bongasin eilen saman mekon Aleksilla, oli PAHUS tarjouksessa (olisko ollu jollain kortilla?), 23,90 €..

    VastaaPoista
  5. Hih, katsoin ensin, että nyt se Marja kuvailee sängyn lakanoita siellä, ja pötköttelee niiden välissä rankan suorituksen jälkeen.. Että sellaista elämää maratonin jälkeen! :D Mutta ehei, joko oot juoksulenkilläkin olut, wautsi!

    Ja tunika/mekko on kyllä nätti! Nuo hempeät raidat kolahtaa mullakin joka paikassa :)

    VastaaPoista
  6. Onneksi olkoon huimasta suorituksesta Marja!! Ihaltavaa, itse en ole juurikaan tänä kesänä juossut. Mutta heti kun tämä loman alkamisväsymus voittaa niin sitten :)

    Jep ja asukuvat ovat jälleen aivan mielettömiä. Täytyykin kipasta One Wayhin katsomaan, olisko siellä vielä tuota mekkoa!

    Ihanaa keskiviikkoa :)

    VastaaPoista
  7. :) En ymmärrä yhtään tuota juoksemista, ja katson sua NIIN ylöspäin! Olen sen jo ennenkin sanonut, minä olisin jo kuollut!

    Ihania kuvia sinusta :) Sain taas lisäpotkua yrittää vähentää herkuttelua...blääh!

    VastaaPoista
  8. Täällä jälleen kurkkimassa... :) Ihania kuvia ja onnittelut maratonista. :)

    -Sannas-

    VastaaPoista
  9. Hurjan matkan juoksit, se kuulostaa näin juoksentelemattomalle ylipääsemättömän pitkältä. Onnittelut suorituksesta :)

    VastaaPoista
  10. Ihan ekaksi GRATTIS maratonista. Huh ja loistavaa!! Tokaksi, ihana mekko ja koko kokonaisuus. Sulla, kun olet hoikka ja kaunis, näyttää loistavalta :D
    Itse funtsaan, joko kohta uskallan katsoa, paljonko kellotin reissussa lisää massa :D

    VastaaPoista
  11. Upeaa, isot onnittelut maratonista!! Minä hölkkään lähinnä 30-40 min mittaisia pikkuspurtteja, mutta onhan nekin tyhjää parempia... ;) Nostan kyllä hattua kaikille maratonin juosseille.
    Tosi kiva asukokonaisuus ja olet todella kaunis - ei muuta kuin jatkossakin rohkeasti "dagens"-postauksia (vaikka itse en siihen pystykään).

    VastaaPoista
  12. Ciao Bella!
    Ihana paivan asu! Terkkuja Vicenzasta (taa olis niinku sellainen virtuaalinen postikortti) :-)

    VastaaPoista
  13. Ihan kivoja juttuja ja mukava blogi! Mutta välillä vaan ihmetyttää tämä itsensä esittely ja kuvaaminen...joku ihme villitys joka blogissa?!? Tulee jotenkin outo olo noista postauksista, ei voi mitään, sorry!

    VastaaPoista
  14. Viimeinen anonyymi.. hmm tämä onkin ihan ensimmäinen kommentti kautta aikain mun blogissa tähän asiaan liittyen - olenkin tällaista odotellut!! Että joku kyseenalaistaa miksi keski-ikää lähestyvä, ei mitenkään kaunis eikä hoikka nainen laittaa itsestään kuvia tänne. Samaa minäkin olen miettinyt. Mutta olenpa silti laittanut kaiken uhalla koska itsestäni on niin mukavaa nähdä toisten bloggaajien asukuvia. Vaikka minulla onkin todella huono itsetunto ja pääsääntöisesti pidän itseäni rumana ja isona, olen silti rohkaistunut kuvia tänne laittamaan. Mitäs kuvia täällä sitten pitäisi olla? Jos ajattelee ettei esittelisi itseään eikä lapsiaan eikä kissaansa eikä kotiaan omassa blogissaan niin mitäs ihmettä sitten?! Sillä itse tylsistyin jo aikoja sitten kuvaamaan ja kirjoittamaan pelkistä tyynynpäällisistä tai puutarhan kukkasista. Nyt mulle tuli outo olo =/

    VastaaPoista

Kiva kun kävit! Ja vielä mukavampaa kun jätit kommentin :)